Perjantai koitti kuin koittikin!!! Tyttölöinen on varsin hurmaava neitokainen. Alussa vähän enemmänki kuin vähän hirvitti tää meidän perheen meno ja meiniki, ja varsinki se iso sudennäköinen otus!! Nyt kuitenkin jo tulee luo ja saapi silitellä, eikä se koirakaan oikeestaan niin hirveän kamala tainnutkaan olla.

Jo Marjan täällä ollessa pupuset pääsivät nuuskimaan toisiaan häkinläpi sekä sylissä olessaan. Ja että ne näyttivät molemmat niin leppoisilta, että ajattelin kokeilla niitä jo yhteen...

Ensin kumpikin sai vähän koikkaloikkailla, että pahin virta on purettu. Vuoronperään käytävällä ja eteisessä, siis sellaisessa paikassa joka ei ole kummankaan reviirillä.

Neitiä kyllä vähän hirvitti, ja Ormeliusta ei oikeastaan edes kiinnostanu.

Kokoero on vielä hurja!! Mutta eiköhän tämä tästä tasaannu...

Toistaiseksi kummatkin vielä asuu omassa häkissään, mutta saavat pikkuhiljaa alkaa enemmän ja enemmän jaloittelemaankin yhdessä.