Neponen on alkanut stressaamaan oikein kunnolla Ormeliuksen olemassa oloa. Ja Jessihän sen turhautumisen saa tuntea turkissaan. Ratkaisin ongelman tavallani, Ormelius sai pikkuruisen häkin keittiöön, jossa saapi sitten jaloitella mielinmäärin. Kaksikko voi vielä jonkun verran ulkoilla ihan ulkonanki ja sitten olohuoneessa.

Ormeliuksen pikkuruiseen häkkiin mahtuu vain kaikki tarpeellinen. Vessalaatikko, heinää , ruoka-  ja  vesikippo. Illat ja yöt Ormis pääsee sitten olohuoneesee, vähän suurempaan häkkiin nukkumaan.

Sain eilen kerättyä vielä myös laatikollisen mustikkakerppuja. Vesisade pitkän kuivan kesänjälkeen teki nannaa myös mustikoille, enkä millään malttanut jättää niitä metsään lojumaan. Eilen oli myös se perinteinen pupujen hoitopäivä, koko katraalta leikkasin kynnet ja harjasin turkit. Voi kuinka terapeuttista se onkaan, ja sen jälkeiset ihanat köllöttely/sylittely hetket. Ehdottomasti sitä pupuomistajan parasta aikaa!!